Alussa oli suo, kuokka ja Juuso. (Eli lyhyesti minusta ja listaus suosikkielokuvagenreistäni)
Noniin. Lienee paras aloittaa suomenkielisellä sanalla, joka käy kaikkiin tilanteisiin, joten miksipä ei tähänkin. Tämä on ensimmäinen tekstini tähän blogiini ja jo näiden muutamien lauseiden jälkeen tunnen oloni jo pesunkestäväksi narsistiksi. Minähän tässä kiinnitän huomiota itseeni ja ajatuksiini, aivan kuin ne olisivat jotenkin ylimaallisia tai edes kovin mielenkiintoisia. Väittäisin tietyllä tavalla jopa egoistiseksi toiminnaksi. Varmaankin perisuomalaisesti stereotyyppistä vaatimattomuuttani onkin järkevää siis teroittaa lähtökohtiani ja kevyesti taustoittaa ideologiaani siinä, miten itseäni haluan näissä vaatimattomissa tekstiotteissani toteuttaa. Noin lukioikäisenä innostuin kovasti elokuvista. Sinällään varsin tavanomainen piirre, sillä kukapa sen ikäinen ei elokuvista pitäisi. Itselläni tästä intohimosta tuli kuitenkin niin kovin olennainen osa elämääni, että olin pakotettu muotoilemaan sen herkässä murrosikäisessä mielessäni muun sekasorron yhteyteen osaksi identiteettiäni