Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2022.

Konnichiwa! Watashi no namae wa Juuso desu. Soshite, watashi wa otaku desu. (Eli kuinka olen rakastanut ja hävennyt animea ja mangaa)

Kuva
  Päivää! Nimeni on Juuso ja olen otaku. Jep. Tunnustus kuin suoraan AA-kerhosta, tosin tässä yhteydessä kyse on alkoholistien sijaan enemmänkin anonyymeistä animeholisteista. Olen otaku, weeaboo, weeb, nörtti ja hörhö. Toisin sanoen intohimoinen anime- ja mangaharrastaja. Intohimoinen lienee tosin ainakin jollain tasolla liioiteltu luonnehdinta, ottaen huomioon, että aina kun yritän katsoa YouTubesta WatchMojon animerankingeja, tunnistan yleensä videoiden animesarjoista noin kymmenen prosenttia. Voitaneen siis todeta, etten ole erityisen inessä nykyskenessä. Luonnehdinta intohimoisesta ei kuitenkaan kaikilla valtateillä luisu vesiliirrossa ulosajoon, sillä olen ehtinyt välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisesti toteuttaa tätä japanilaisen kulttuurin omaksumista liki 15 vuoden ajan. Tuona aikana olen omaksunut melkoisen määrän anime-elokuvia ja -jaksoja, sekä lukenut mangaa siinä määrin, että omistukseenikin on sitä eksynyt yli 250 pokkaria. Tämän ohella lapsuus- ja teinivuosin

"Me näimme sen omin silmin teleskoopilla ja me luoja paratkoon otimme siitä v***u kuvan! Mitä muita todisteita tarvitsemme?" (Eli arvioni elokuvasta Don't Look Up)

Kuva
Jotta pystyisin pitämään epätoivoisesti kiinni nuoruuteni tasaisen uhkaavasti hupenevista vuosista, olen päättänyt tässä blogissani ajoittain antaa arvioita ajankohtaisista ja trendaavista elokuvista ja sarjoista. Tätä tehtävää toki hankaloittaa, etten enää sydämeltäni (tai sen puoleen iältänikään) ole ydinnuorison virtauksissa mukana. Sen vuoksi trendinenäni hajuaisti on jäänyt hieman parin menneen vuosikymmenen tasolle, eikä osaa nykyaikakauden olennaisista ilmiöistä, kuten mumble rapista tai TikTokin tanssivideoista aistia juuri muuta kuin tylyn paskanhajun. Tällä kertaa boomeroituvat sensorini ovat kuitenkin havainneet elokuvan, joka on nähdäkseni erehtymättömän ajankohtainen niin itsessään kuin tematiikaltaankin. Tuo kyseinen filmatisointi on poliittinen satiiri, joka pureutuu rohkeasti ja pelkäämättä US of A:n syvästi kahtiajakautuneeseen maailmaan, jonka keskellä kulkee syvyydessään lähes heidän tunnetun maamerkkinsä veroinen kuilu. Tuo elokuva on siis viime vuoden (2021) lopull

Niin on ollut ja niin suhteellisen harvoin on aina oleva. (Eli luin kirjan ja katsoin elokuvan Sinuhe, egyptiläinen sekä lyhyesti blogin tulevasta sisällöstä)

Kuva
Olen käynyt mielessäni melko laajasti läpi, millaista sisältöä haluan tähän blogiin tuottaa. En erityisesti lämpene ajatukselle yksittäisten elokuvien arvostelusta, sillä sellaista materiaalia internet varmasti ylitse pursuaa lähes kyllästymiseen asti, enkä oikein usko pystyväni tuomaan siihen sisältöön mitään uutta (nöyrä ja vaatimaton kun olen). Poikkeuksena tähän, olen pysyäkseni kiinni ajan hermoradoissa antanut itselleni oikeuden kommentoida yksittäisiä elokuvia tai tv-sarjoja niiden ollessa erityisen kuumia ja trendaavia puheenaiheita. Tässä positiossa keskustelu niistä käy usein erityisen lämpöä hohkaavana ja siihen paistokasariin minäkin haluan käydä heittämässä eritteeni vielä, kun hiillos kipunoi. Tämä pois lukien olen kuitenkin ajatellut kohdentaa keskinkertaisen kirjallisen antini laajempien kokonaisuuksien käsittelyyn. Se, miten, mistä lähteestä ja missä lopullisessa muodossa nämä laajemmat kokonaisuudet sitten ilmenevät tänne blogini koodirivistöille ja algoritmeille, tul