Kertaus on kauhuelokuvien äiti. (Eli miksi en hirveästi pidä kauhuelokuvista ja muutama suositus kauhuelokuvista, joista pidän)
Kuten jo ensimmäisessä blogitekstissäni mainitsin ( katso tästä! ), kauhuelokuvat eivät genrenä juurikaan kriittisestä tai kasuaalistakaan perspektiivistä näyttele merkityksellistä roolia sisäisessä elokuvagenrerankingissani. Tuossa tekstissä sanoin avaavani syitä tähän myöhemmin toisessa tekstissä ja olen katsonut tähtien muodostavan sellaisen asennon, että tuo muinaisiin kivitauluihin hakattu ajankohta on nyt. Toki, kuten jo tuossa ensimmäisessä tekstissäni mainitsin, toksinen negailuni kauhua kohtaan ei käsitä sitä genrenä kokonaisuudessaan. Siksi tässä tekstissä sen ohella, että erittelen hieman lähtökohtia sille, miksi en erityisesti innostu kauhusta, kerron myös vastakappaleena mitkä asiat minua kauhuelokuvissa kiehtovat sekä mainitsen muutaman esimerkin sellaisista kauhuelokuvista, joita vastoin tämän kirjoituksen aihetta, pidän erityisen onnistuneina. Tämä on toki vain pintaraapaisu, sillä kenenkään aika tuskin riittäisi kokonaisvaltaiselle avaukselle mieltymyksistäni, mutta us