Tekstit

Ei COVID-19 vaan CORDYCEPS-03. (Eli arvioni sarjan The Last of Us 1. kaudesta)

Kuva
2010-luvulla zombi-apokalypsi-trendi oli voimissaan The Walking Dead -sarjan kovimman suosiohuipun myötä ja alusta olikin siten hyvin pedattu vuonna 2013 ilmestyneelle Naughty Dogin The Last of Us -pelille. Vaikka peliteollisuudessa zombiteema oli käsitelty lukuisilla tavoilla jo aikaisemmin mm. Left for Dead - ja Resident Evil -pelisarjojen myötä, onnistui The Last of Us tekemään kuitenkin jotain poikkeuksellista upealla tarinankerronnallaan ja karistamaan ennalta-arvattavuuden ja kliseisyyden seitit pölyttyneen teeman päältä. Tosin teknisesti ottaenhan kyseessä ei ole zombieteema sillä niiden virkaa pelissä toimittavat kuolevaiset infektoituneet. Tai näin ainakin minulle somessa huomautettiin, kun pelisarjan kyseiseen teemaan liitin. Olen itse pelannut The Last of Usin useamman kerran läpi, sekä myös sen jatko-osan ja kun kuulin, että näin vahvasti tarinankerronnallisen ja elokuvallisen pelin pohjalta lähdetään tekemään televisiosarjaa, olin hämmentynyt ja vähän skeptinenkin siitä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Onko sinisen alienin näyttely kulttuurin omimista? (Eli arvioni elokuvasta Avatar: The Way of Water)

Kuva
Lienee jo aika päättää kesätauosta puolivuotiseksi venähtänyt luova virkavapaani ja iskeytyä suoraan ajankohtaiseen elokuvaan, joka ei sekään välttämättä jo reilun kuukauden elokuvateattereissa pyörittyään ole enää niin ajankohtainen. James ”Kuningas Midas” Cameron on päättänyt tuhdin vuosikymmenen jälkeen palata ohjaajan tuoliin hipelöimään kultaisella kosketuksellaan jatko-osaa aikanaan eniten tuottaneen elokuvan ennätyksen rikkoneelle sukupolvikokemusteokselleen, Avatarille (2009). Alkuperäinen Avatar oli erikoistehosteissa marinoitu action-rellestys, eikä välttynyt genreään leimaavalta tarinankerronnallisuuden pinnallisuudelta. Se onnistui kuitenkin raapaisemaan sisältörikkauden raameja onnistuneella maailmanrakennuksellaan, sekä poikkeuksellisella ekologisen ja kulttuurisen kestävän kehityksen teemojen lähestymistavallaan, mikä lopulta nosti sen muovisesta toimintapamauksesta jopa hieman merkitykselliseksi elokuvaksi. Jatko-osien tekeminen päätettiin jo melko pian alkuperäisen
Lähetä kommentti
Lue lisää

Smells Like Bat Spirit (Eli arvioni elokuvasta The Batman)

Kuva
Kuten otsikosta näkyy, olen viimein päässyt toteuttamaan suunnitelmani uuden lepakkoseikkailun todistamisesta valkokankaalla. Elokuvateatterikokemus olikin vielä sillä tavoin poikkeuksellinen, että se sattui olemaan ensimmäinen lähes kolmeen vuoteen. Sikäli voitaneen siis puhua kaikin tavoin historialliset mittasuhteet saavuttaneesta tapahtumasta. Erittelin aikaisemmin Batman-retrospektiivissäni ( voit lukea sen tästä! ) hieman ajatuksiani lateksisankarin menneistä seikkailuista isolla ruudulla, mutta sen ohella myös odotuksiani tälle uudelle vastasyntyneelle filmatisoinnille. Ajatukseni elokuvasta pohjaavat kevyesti noihin odotuksiini sekä kokemuksiini Batman-elokuvien jatkumosta, joten niiden ymmärtämiseksi kokonaisvaltaisesti voi olla hyvä tutustua tuohon aikaisempaan tekstiini. Vaikka jotain yhdyskohtia ja vertailua varmasti aikaisempiin elokuviin syntyy, eikä niiden jatkumoa oikein ole mahdollista jättää täysin huomioittakaan, pyrin pääsääntöisesti kuitenkin arvottamaan elokuvan i
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lepakoita vintillä. (Eli retrospektiivini Batman-elokuvista vuosilta 1989-2012)

Kuva
Batman, tuo itsesäälissä rypevä ja hävyttömän rikas yön ritariksi ristitty Gothamin viittasankari on tehnyt paluun valkokankaille ikiomalla elokuvallaan kymmenen vuoden tauon jälkeen. Elokuvaa on odotettu pitkään ja se on viimein lukuisten mullistusten jälkeen löytänyt tiensä ihmisten verkkokalvoille. Vaikka omahyväisyyttäni kategorisoinkin itseeni hieman hipsterin vikaa, valehtelisin jos väittäisin etten olisi itsekin hypännyt täyttä vauhtia puksuttavan haippijunan kyytiin. Kuten totesin ensimmäisessä blogikirjoituksessani, supersankarielokuvat ovat yksi ehdottomia lempigenrejäni ja Batman on supersankarina mahdollisesti kaikessa pimeässä kompleksisuudessaan ehkä jopa hierarkiani huipulla. Olen siis todellakin aikeissa mennä katsomaan elokuvan, kunhan saan siihen tilaisuuden. Sitä odotellessa ajattelin kuitenkin pohjustaa tulevaa lepakkomiesspektaakkelia antamalla sille hieman kontekstia perehtymällä syvemmin menneisiin Batman-elokuviin, joita on ennen tätä uusinta filmatisointia ehti
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kertaus on kauhuelokuvien äiti. (Eli miksi en hirveästi pidä kauhuelokuvista ja muutama suositus kauhuelokuvista, joista pidän)

Kuva
Kuten jo ensimmäisessä blogitekstissäni mainitsin ( katso tästä! ), kauhuelokuvat eivät genrenä juurikaan kriittisestä tai kasuaalistakaan perspektiivistä näyttele merkityksellistä roolia sisäisessä elokuvagenrerankingissani. Tuossa tekstissä sanoin avaavani syitä tähän myöhemmin toisessa tekstissä ja olen katsonut tähtien muodostavan sellaisen asennon, että tuo muinaisiin kivitauluihin hakattu ajankohta on nyt. Toki, kuten jo tuossa ensimmäisessä tekstissäni mainitsin, toksinen negailuni kauhua kohtaan ei käsitä sitä genrenä kokonaisuudessaan. Siksi tässä tekstissä sen ohella, että erittelen hieman lähtökohtia sille, miksi en erityisesti innostu kauhusta, kerron myös vastakappaleena mitkä asiat minua kauhuelokuvissa kiehtovat sekä mainitsen muutaman esimerkin sellaisista kauhuelokuvista, joita vastoin tämän kirjoituksen aihetta, pidän erityisen onnistuneina. Tämä on toki vain pintaraapaisu, sillä kenenkään aika tuskin riittäisi kokonaisvaltaiselle avaukselle mieltymyksistäni, mutta us
Lähetä kommentti
Lue lisää

Konnichiwa! Watashi no namae wa Juuso desu. Soshite, watashi wa otaku desu. (Eli kuinka olen rakastanut ja hävennyt animea ja mangaa)

Kuva
  Päivää! Nimeni on Juuso ja olen otaku. Jep. Tunnustus kuin suoraan AA-kerhosta, tosin tässä yhteydessä kyse on alkoholistien sijaan enemmänkin anonyymeistä animeholisteista. Olen otaku, weeaboo, weeb, nörtti ja hörhö. Toisin sanoen intohimoinen anime- ja mangaharrastaja. Intohimoinen lienee tosin ainakin jollain tasolla liioiteltu luonnehdinta, ottaen huomioon, että aina kun yritän katsoa YouTubesta WatchMojon animerankingeja, tunnistan yleensä videoiden animesarjoista noin kymmenen prosenttia. Voitaneen siis todeta, etten ole erityisen inessä nykyskenessä. Luonnehdinta intohimoisesta ei kuitenkaan kaikilla valtateillä luisu vesiliirrossa ulosajoon, sillä olen ehtinyt välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisesti toteuttaa tätä japanilaisen kulttuurin omaksumista liki 15 vuoden ajan. Tuona aikana olen omaksunut melkoisen määrän anime-elokuvia ja -jaksoja, sekä lukenut mangaa siinä määrin, että omistukseenikin on sitä eksynyt yli 250 pokkaria. Tämän ohella lapsuus- ja teinivuosin
Lähetä kommentti
Lue lisää