Tekstit

Kill Bill zomb–, ...tai siis infektoituneilla. (Eli arvioni sarjan The Last of Us 2. kaudesta)

Kuva
The Last of Us -pelisarjan ensimmäisestä osasta tehdyn sarja-adaptaation suuren menestyksen myötä niin kriitikoiden, kuin katsojalukujenkin osalta (oman viiden tähden arvosteluni voi lukea tästä ), oli selvää että tekijät tahtovat takoa kuumaa rautaa ja jatkaa onnistunutta projektiaan. The Last of Us Part II (2020) on kuitenkin edeltäjäänsä huomattavasti pidempi ja laajempi peli, jonka vuoksi sarjan tekijät Craig Mazin ja Neil Druckmann päättivät jakaa sen sarja-adaptaation kahteen kauteen. Näistä ensimmäisen, eli The Last of Usin toisen kauden (2025) viimeinen jakso julkaistiin toissapäivänä, saattaen loppuun seitsemänjaksoisen kokonaisuuden. Ensimmäisen kauden lievästi yllättäväkin menestys luo paljon paineita myös toisen kauden onnistumiselle, etenkin kun lähdemateriaali on tällä kertaa vähemmän kompakti ja lineaarinen. Siksi suurimmat koronatraumat karistettuna on mielenkiintoista paneutua siihen, miten astetta ikävämpään pandemiaan keskittyvä sarja onnistuu ne nyt lunastamaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Naisvihan vihaaminen ei auta, tarvitaan empatiaa. (Eli arvioni sarjasta Adolescence)

Kuva
Vastauksena äkilliseen teini-ikäisten veitsihyökkäysten nousuun Britanniassa, päätti lukemattomista roolisuorituksistaan tunnettu näyttelijälegenda Stephen Graham (mm. This Is England, Snatch) tehdä yhteistyötä mm. Skins – liekeissä- ja tuoretta Toxic Town -sarjaa käsikirjoittaneen Jack Thornen kanssa. Tuloksena syntyi kaksikon luoma neliosainen minisarja Adolescence (2025), joka pureutuu nuorten poikien tyttöihin kohdistaman väkivallan juurisyihin, naisvihaan, miehisyyden merkitykseen ja incel-kulttuuriin. Minisarjan teema ja yhteiskunnallinen viesti on niin voimakas ja merkittävä, että sen näyttäminen tehtiin ilmaiseksi sarjan kotimaan, Yhdistyneen kuningaskunnan yläkouluille. Yhteiskunnallisen merkittävyytensä lisäksi sarja on niittänyt jo paljon elokuva- ja televisiopiireissä ylistystä elokuvallisena teoksena, saaden kiitosta roolisuorituksistaan, kuvauksestaan ja ohjauksestaan. On siis erittäinkin ajankohtaista louhia tarkemmin, onko palaute ansaittua ja mistä se kumpuaa. Sarja ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ei COVID-19 vaan CORDYCEPS-03. (Eli arvioni sarjan The Last of Us 1. kaudesta)

Kuva
2010-luvulla zombi-apokalypsi-trendi oli voimissaan The Walking Dead -sarjan kovimman suosiohuipun myötä ja alusta olikin siten hyvin pedattu vuonna 2013 ilmestyneelle Naughty Dogin The Last of Us -pelille. Vaikka peliteollisuudessa zombiteema oli käsitelty lukuisilla tavoilla jo aikaisemmin mm. Left for Dead - ja Resident Evil -pelisarjojen myötä, onnistui The Last of Us tekemään kuitenkin jotain poikkeuksellista upealla tarinankerronnallaan ja karistamaan ennalta-arvattavuuden ja kliseisyyden seitit pölyttyneen teeman päältä. Tosin teknisesti ottaenhan kyseessä ei ole zombieteema sillä niiden virkaa pelissä toimittavat kuolevaiset infektoituneet. Tai näin ainakin minulle somessa huomautettiin, kun pelisarjan kyseiseen teemaan liitin. Olen itse pelannut The Last of Usin useamman kerran läpi, sekä myös sen jatko-osan ja kun kuulin, että näin vahvasti tarinankerronnallisen ja elokuvallisen pelin pohjalta lähdetään tekemään televisiosarjaa, olin hämmentynyt ja vähän skeptinenkin siitä...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Onko sinisen alienin näyttely kulttuurin omimista? (Eli arvioni elokuvasta Avatar: The Way of Water)

Kuva
Lienee jo aika päättää kesätauosta puolivuotiseksi venähtänyt luova virkavapaani ja iskeytyä suoraan ajankohtaiseen elokuvaan, joka ei sekään välttämättä jo reilun kuukauden elokuvateattereissa pyörittyään ole enää niin ajankohtainen. James ”Kuningas Midas” Cameron on päättänyt tuhdin vuosikymmenen jälkeen palata ohjaajan tuoliin hipelöimään kultaisella kosketuksellaan jatko-osaa aikanaan eniten tuottaneen elokuvan ennätyksen rikkoneelle sukupolvikokemusteokselleen, Avatarille (2009). Alkuperäinen Avatar oli erikoistehosteissa marinoitu action-rellestys, eikä välttynyt genreään leimaavalta tarinankerronnallisuuden pinnallisuudelta. Se onnistui kuitenkin raapaisemaan sisältörikkauden raameja onnistuneella maailmanrakennuksellaan, sekä poikkeuksellisella ekologisen ja kulttuurisen kestävän kehityksen teemojen lähestymistavallaan, mikä lopulta nosti sen muovisesta toimintapamauksesta jopa hieman merkitykselliseksi elokuvaksi. Jatko-osien tekeminen päätettiin jo melko pian alkuperäisen ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Smells Like Bat Spirit (Eli arvioni elokuvasta The Batman)

Kuva
Kuten otsikosta näkyy, olen viimein päässyt toteuttamaan suunnitelmani uuden lepakkoseikkailun todistamisesta valkokankaalla. Elokuvateatterikokemus olikin vielä sillä tavoin poikkeuksellinen, että se sattui olemaan ensimmäinen lähes kolmeen vuoteen. Sikäli voitaneen siis puhua kaikin tavoin historialliset mittasuhteet saavuttaneesta tapahtumasta. Erittelin aikaisemmin Batman-retrospektiivissäni ( voit lukea sen tästä! ) hieman ajatuksiani lateksisankarin menneistä seikkailuista isolla ruudulla, mutta sen ohella myös odotuksiani tälle uudelle vastasyntyneelle filmatisoinnille. Ajatukseni elokuvasta pohjaavat kevyesti noihin odotuksiini sekä kokemuksiini Batman-elokuvien jatkumosta, joten niiden ymmärtämiseksi kokonaisvaltaisesti voi olla hyvä tutustua tuohon aikaisempaan tekstiini. Vaikka jotain yhdyskohtia ja vertailua varmasti aikaisempiin elokuviin syntyy, eikä niiden jatkumoa oikein ole mahdollista jättää täysin huomioittakaan, pyrin pääsääntöisesti kuitenkin arvottamaan elokuvan i...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lepakoita vintillä. (Eli retrospektiivini Batman-elokuvista vuosilta 1989-2012)

Kuva
Batman, tuo itsesäälissä rypevä ja hävyttömän rikas yön ritariksi ristitty Gothamin viittasankari on tehnyt paluun valkokankaille ikiomalla elokuvallaan kymmenen vuoden tauon jälkeen. Elokuvaa on odotettu pitkään ja se on viimein lukuisten mullistusten jälkeen löytänyt tiensä ihmisten verkkokalvoille. Vaikka omahyväisyyttäni kategorisoinkin itseeni hieman hipsterin vikaa, valehtelisin jos väittäisin etten olisi itsekin hypännyt täyttä vauhtia puksuttavan haippijunan kyytiin. Kuten totesin ensimmäisessä blogikirjoituksessani, supersankarielokuvat ovat yksi ehdottomia lempigenrejäni ja Batman on supersankarina mahdollisesti kaikessa pimeässä kompleksisuudessaan ehkä jopa hierarkiani huipulla. Olen siis todellakin aikeissa mennä katsomaan elokuvan, kunhan saan siihen tilaisuuden. Sitä odotellessa ajattelin kuitenkin pohjustaa tulevaa lepakkomiesspektaakkelia antamalla sille hieman kontekstia perehtymällä syvemmin menneisiin Batman-elokuviin, joita on ennen tätä uusinta filmatisointia ehti...
Lähetä kommentti
Lue lisää